14.2.2013

kotona.

Päästiin tiistaina poikasen kanssa kotiin. Alun perin meidän piti päästä maanantaina, mutta nuoren herran paino oli laskenut liikaa ja lääkäri oli sitten sitä mieltä, että on parempi olla vielä sairaalassa.

Toi paino olikin episodi sinänsä. Aamuvuoron hoitaja, joka maanantaina punnitsi vauvan, sanoi, että hän ei oikein usko, että on voinut tippua niin paljon (11% syntymäpainosta). Se kävi punnitsemassa vauvan kahdella eri vaa'alla ja sanoi sitten, että hän arvelee, että syntymäpaino on väärin mitattu. Et kätilö on unohtanut miinustaa syntymäpainosta punnitusalustan tms (en ihmettelis, kun miettii, kuinka paljon syntymäpaino erosi kaksi päivää aiemmin ultratusta arviosta). Illalla sitten punnittiin vauvaa uudestaan kaikilla osaston vaaoilla, ja iltavuoron kätilö ja lastenhoitaja sanoivat tuosta syntymäpainosta samaa, että tuskin on ollut oikein punnittu.

Mutta siinä sitten imeteltiin mahdollisimman paljon ja annettiin lisämaitoa vielä pullostakin. Mulla on joka kerta noussut maito vasta neljäntenä päivänä synnytyksestä, ja vähän harmitti, kun lisämaitoa ei annettu jo aiemmin, vaikka sanoin hoitajille, että vauva imee pitkään ilman, että nielee yhtään mitään. Tai siis tiedän kyllä, että eihän se ekana päivänä tarvi kuin muutaman tipan (ja kyllä mulla se muutama tippa tulikin), mutta kun melkein arvasin, että näin siinä sitten käy, että paino putoaa liikaa. Tää vauva on myös samanlainen kuin Isosisko aikoinaan, ei osaa syödä rinnasta ilman rintakumia (mulla on niin matalat rinnanpäät, että tällä kertaa rintakumi annettiin jo synnytyssalissa, ei toivoakaan, et pieni vauva sais noista otetta muuten). Ja rintakumin kanssa on vähän enemmän sit tehtävä vauvan töitä, että saa sen maidon tulemaan. Isosisko tosin oli vielä onnettomampi, se ei osannut syödä alkuun edes pullosta...

Tällä tyypillä oli kyllä ekoina päivinä myös vähän ruokahaluttomuutta, se olis vaan ottanut pari imaisua ja torkkunut sitten rinnalla. Nyt onneksi maito jo kelpaa tosi hyvin. 

Mutta niin, tiistaiaamuna paino oli edellisaamusta noussut vaivaiset 5g (vaikka siis koko yön kolmen tunnin välein syötettiin ja annettiin lisämaitoa joka syötöllä). Lääkäri sanoi, että jos saadaan kaksi hyvää syöttöpunnitusta, niin voidaan lähteä kotiin, muuten on jäätävä vielä sairaalaan odottelemaan painon nousua. Kaikeksi onneksi syöttöpunnitukset oli 40g ja 25g ja päästiin kotiin, kun luvattiin käydä neuvolassa vaa'alla tänään. Tänään paino olikin jo hyvässä nousussa, ja onhan tuo pikkuinen aika lailla tankannutkin, nyt kun äidinmaitoakin on tarjolla niin paljon kuin herran vatsaan suinkin mahtuu.

Oli ihana päästä kotiin! En tykkää sairaalaruoasta ollenkaan (vaikka väitän, etten ole kamalan nirso, koska tykkään kouluruoasta) ja siellä ahdistaa muutenkin kaikki vauvan kitinät, varsinkin öisin. Nukkuminen on ihan onnetonta, kun tuntuu, et aina joko oma vauva kitisee tai sit huonekaverin vauva kitisee. Kotona ei sentään tarvi kuunnella kuin oman vauvan kitinät... Sain myös sairaalasängystä selkäni tosi kipeäksi, siinä ei vaan saanut kunnon asentoa mitenkään kun patja oli niin notkolla. Ja vali vali kaikkea muutakin, en nyt vaan tykännyt olla sairaalassa.

Mut tosiaan, nyt ollaan kotona ja elämä alkaa asettua uomiinsa. Vauva on ihana ja suloinen ja jaksaa jo vähän valvoskellakin ja ihmetellä kaikkea :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti