Varastonpurkupäivä.

Meillä oli tänään varastonpurkupäivä. (Miksi varasto piti purkaa, siitä täällä) 

Viisi miestä, runsaasti ruokaa, anoppi vauvanhoitoapuna, tytöt mummolassa, hyvä sää, huonoa huumoria. 

Varasto on purettu. 

Etukäteen pelkäsin, että 

a) homma osoittautuu kamalan vaikeaksi ja aikaa vieväksi ja päivän päätteeksi kolme seinää on vielä pystyssä...

b) joku tippuu katolta tai saa laudasta päähänsä tai muuta ikävää

c) meille jää aivan järjetön määrä epämääräistä jätettä, ja niiden hävittämiseen kuluu järjetön määrä rahaa

Mutta kävikin niin, että

a) homma hoitui sujuvasti ja nopeasti (kiitos vaan ahkerien ja osaavien talkoolaisten)

b) kukaan ei satuttanut itseään tai muita

c) purkaminen saatiin tehtyä tosi siististi ja suurin osa materiaaleista on ihan käyttö- tai kierrätyskelpoisia, ja itse asiassa melkein kaikelle kamalle onkin jo ottaja tiedossa. Yksi peräkärryllinen suunnilleen jäi kaatopaikkakuormaan.

Mun olis kauheasti tehnyt mieli mennä jonkun sorkkaraudan kanssa sinne huseeraamaan, mutta tyydyin osaani muonitusvastaavana, minkä tehtävän mielestäni hoidin ihan kunnialla (esim. leivoin viime yönä omenapiirakoita ja tänä aamuna sämpylöitä, että miehet jaksaa tehdä töitä).

Nyt pihalla on varastosta muistona reilun kolmenkymmenen neliön betonilaatta (joka toivottavasti saa jäädä paikalleen!) ja siistit pinot lautaa, peltiä, harkkoja ja sen sellaisia. Eli hommaakin vielä on, mutta se isoin työ on nyt tehty.

On tosi hyvä mieli.