23.9.2013

viime viikon kuulumisia

Kylläpähän on taas riittänyt touhua ja tekemistä.

Viime viikolla oli mun sisko poikineen meillä muutaman päivän. Taas riitti pienillä serkuksilla puuhaa ja puhtia. Tosi kivasti kyllä meni, lapset eivät ihmeemmin innostuneet tappelemaan... Yksi rakas ystäväkin kävi lapsineen siinä samalla meillä, joten parhaimmillaan 0-5 -vuotiaita leikkijöitä oli 7 kappaletta yhtä aikaa touhuilemassa. Oli ihana, että kävivät, sekä sisko, että ystävä!

Isosisko ja samanikäinen serkkupoikansa J saavat usein (aikuisen näkökulmasta) perin omituisia ideoita. Esim. käydään kakalla peräkkäin, ja hihkutaan sitten, että "meidän kakat yhdistyi!" No sepä vallan hienoa. Tai leikitään aarteenetsintää ja piirretään aarteen paikka meidän ulko-oveen. Nyt niiden kuningasidea vessa-asioiden saralla oli käydä yhdessä pissalla, Isosisko pöntöllä istumassa ja J sit seisallaan pissaa samaan aikaan. Onneksi satuin kuulemaan suunnitelman, ja ehdin sen estää...

Että kaikkea sellaista ehdittiin sitten parin päivän aikana touhuta.

Torstaina sitten mulla oli raamis. Miehellä taas pitkiä työpäiviä koko viikko (mm. yksi 32,5 tunnin työvuoro). Poikasen unetkin mitä sattuu. Olin perjantaina ihan puhkiuupunut ja kiukkusin vaan lapsille jo heti aamusta. Harmitti. Lauantaikin meni kiukkuillessa. Väsytti aivan kamalasti, mutta en malttanut mennä nukkumaan, kun oli vimma ommella (tein tässä viikon sisällä 12 pipoa ja aikamoisen läjän silmukkamerkkejä -lahjoiksi useimmat näistä), joten ihan omastakin syystä jäi liian vähäisiksi yöunet.

Sunnuntaina sit huomasin olevani aika flunssainen. Sitäkin varmaan oli parin päivän väsymys ja kiukuttelu ollut. Kurjasta olosta huolimatta päivästä tuli erinomaisen hyvä. Pääsin nimittäin ekaa kertaa sitten Poikasen syntymän omiin menoihin ihan yksin. Olen jo kymmenen vuotta laulanut Helsingin Kansanlähetyksen Filia-messuissa, ja sunnuntaina oli messujen kymmenvuotisjuhla. Joten sinne siis! 

Oli ihana laittaa päälle vaatteet, joissa ei pysty imettämään. Oli ihana, kun oli kevyt kassi, kun ei tarvinnut raahata mukanaan varavaippoja, varavaatteita, vauvanruokaa, puklurättejä... Oli ihana ajella ihan yksinään. Oli ihana tavata taas tutut laulajat ja soittajat. Oli ihana laulaa. Oli ihana keskittyä messussa itse asiaan, eikä siihen, onko vauvalla nälkä/väsy/joku muu. Oli ihana, että paikalla oli niin paljon porukkaa, että ehtoollispikareita piti kesken kaiken hakea lisää. 

(kaikki kahden sadan kilometrin sisällä Helsingistä asuvat, menkää ihmeessä Filiaan! Joka sunnuntai klo 16 hotelli Arthurin juhlasalissa. Suosittelen!)

Poikanen oli hyvin jaksanut 7 tunnin eron äidistä. Ei ollut ollut rintamaitoa ikävä tai mitään. Hyvä niin! Nyt kun Miehelle jäi kiva fiilis tästä, niin voisin päästä vaikka raamikseen ilman vauvaa...

Siinä viime viikko pähkinän kuoressa. Loppu hyvin, kaikki hyvin :)

4 kommenttia:

  1. Mä olin tänään ihan vaan tunnin vauvavapaalla ja epäimetyspaidassa ja sekin jo virkisti! Seittämän tuntia, mahtavaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli mahtavaa! Etenkin se, että sai rauhassa keskittyä messuun ja laulamiseen! Onhan se toki tärkeää ottaa lapset mukaan jumalanpalvelukseen jne, mutta kyllä on ihana joskus päästä ihan yksinkin.

      Poista
  2. kuvasit ihanasti ton retken ilman vauvaa, just tommosta se on kun pääsee johonkin yksin! mut tietysti loppupäivästä on jo ihan kauhea ikävä :D toivottavasti pääset muuallekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli niin kivaa (ja niin paljon kaikkea ajateltavaa ym), etten paljon ehtiny kotiin kaipailemaan. Mut sit messun jälkeen kun sanoin muulle porukalle, etten enää jä kahville ja konserttiin vaan meen kotiin imettämään, niin kyllä tunsi, miten alkoi maidot valua... Reilun tunnin kotimatkalla teki mieli ajaa kovaa :)

      Poista