Mulla oli eilen etätentti työ- ja organisaatiopsykologiasta. Jatkoin siis tänä syksynä psykologian opintoja Jyväskylän avoimessa yliopistossa, nyt mennään jo aineopinnoissa.
Olin (kerrankin) oikeasti lukenut kaikki tenttimateriaalit (yksi suomenkielinen kirja, ehkä parisensataa sivua, yksi englanninkielinen kirja, 500 sivua) alusta loppuun. Harvinainen saavutus multa. Olen "oikeasti opiskellessani" tenttinyt jopa pari sellaista kirjaa, joita en ollut nähnytkään (kun tentissä nyt iskettiin niidenkin kysymykset eteen ja mä arvelin osaavani vastata, niin tietysti yritin. Hyvin meni). Kyllä nytkin aika lailla sai parin viikon illat istua lukemassa lasten mentyä nukkumaan. Mutta toisaalta asia oli kyllä tosi mielenkiintoista, ja sain paljon ajattelemisen aihetta ihan omaan työntekoon ja oman työhyvinvoinninkin suhteen. (Että jos joskus tekee mieli kahlata työ- ja organisaatiopsykologiaa in English, niin suosittelen lämpimästi opusta An Introduction to Contemporary Work Psychology, toimittaneet Peeters, De Jonge ja Taris)
Mies jätti menemättä työpaikan risteilylle mun tentin takia (huom! Sen oma valinta ja ihan sen omasta aloitteesta!). Viisi minuuttia ennen tentin alkua linnoittauduin tietokoneelle mukanani tenttikirja (toinen oli e-kirja eli tietokoneella), liikaa suklaata (kuten myöhemmin huomasin, mutta onneksi kotona tenttiessä ei niin kauheasti haittaa, jos saa vatsansa sekaisin liiasta suklaasta ja joutuu ramppaamaan vessassa), kuulosuojaimet (ei tarvittu) ja villatakki. Oven kiilasin kiinni kuntopyörällä.
Tentti oli kauhean kiva. Oli ihana kirjoittaa, tykkään siitä. Asiatekstin kirjoittamisessa on jotain viehättävää, ja oli mukava kirjoittaa kun tekstiä vaan tuli eikä tarvinnut suoltaa mitään merkityksetöntä liirumlaarumia (osaan senkin taidon). Tehtävänanto oli inspiroiva, aika vaan meinasi loppua vähän kesken kun olisi ollut paljon sanottavaa :) Ja oikeastaan musta tuntuu, että ne parhaat oivallukset tuli (tietysti) vasta yöllä, kun oli jo tentin kannalta vähän myöhäistä :)
Mies sai pidettyä lapset yllättävän rauhallisina (ne katsoi Pikku Kakkosta ja sit Mies teki niille pannaria iltapalaksi). Poikaselle tuli kyllä hätä, kun se tajusi, että suljetun oven takana on ÄITI. Kävin sitä vähän sylittelemässä, ja se kävi sitten vastavuoroon vähän mua kannustamassa pariin otteeseen (en jaksanut enää teljetä ovea). Kaiken kaikkiaan sain kuitenkin tosi rauhassa kirjoittaa, mikä ei ole yhtään itsestäänselvyys, kun oven takana on kolme pientä lasta.
Saa nähdä, mitä sieltä nyt sitten tulee arvosanaksi. En tiedä, kuinka hyvin onnistuin vastaamaan siihen, mitä haettiin. Heti tentin jälkeen olin sitä mieltä, että hyvin, mutta sitten yöllä kun niitä mahtavia oivalluksia alkoi putkahdella, alkoi vähän mietityttää, että mitenköhän se tentti menikään. No, meni miten meni, mulla oli kivat neljä tuntia :)
Etätentti on kiva tapa suorittaa kurssi. Saat kirjoittaa rauhassa aineiston kanssa (ja tentti näin ollen mittaa selvästi asioiden sisäistämistä eikä ulkoa opettelua), mutta toisaalta se on kerralla ohi. Mulla käy helposti oppimistehtävien ja esseiden kanssa niin, että en pääse alkuun (jos ei ole deadlinea), ja sitten kun pääsen, viilailen niitä loputtomiin. Toisaalta oppimistehtävissä ym on enemmän aikaa prosessoida ja pohtia, tälläkin kertaa huomasin että se neljä tuntia ei ihan riitä tehtävänannon syvälliseen pohdintaan.
Seuraavaksi kehityspsykologiaa neljän viikon päästä. Siihen tenttiin pitäisikin kuunnella luentoja ja lukea kaksi englanninkielistä kirjaa, joista ainakin toinen on päälle 400 sivua. Lisähaasteena Mies on poissa kaksi näistä neljästä viikosta. Että voin luvata, että en taatusti ehdi lukea kaikkea materiaalia, jos nyt ehtis edes selailemalla käydä kaiken läpi...
Opiskelu on kuulkaa kiva harrastus :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti