28.2.2015

Helmikuun luetut

Tässäpä helmikuussa luetuksi tulleet kirjat. Huomaa, että mulla on ollut etätenttikuukausi, kun olen lukenut tenttikirjan ohella paljon hömppäkirjoja. Luettujen kirjojen määrästä huomaa myös sen, että oli hiihtoloma (kun Mies oli kotona, luin esim. parina aamuna sängyssä, ja illallakin tavallista pidempään) ja että Poikasen nukuttamisista on tullut melkoista pelleilyä (luen samalla kun nukutan Poikasta). Tietysti senkin takia kirjojen lukumäärä on suuri, kun ne on olleet pääsääntöisesti niin kevyttä luettavaa.

Fredrik Backman: Mies joka rakasti järjestystä
Ostin tän ihan takakannen perusteella serkulleni synttärilahjaksi pari kuukautta sitten. Sitten samainen kirja osui silmiin kirjaston hyllyllä, ja ajattelin lukea se, niin tiedän, mitä tuli lahjaksi annettua. Aluksi mietin, että onkohan tämä joku ruotsalainen versio Mielensäpahoittajasta, ja kyllähän Ovessa ja mielensäpahoittajassa paljon samaa on, mutta kyllä tämä silti oli riittävän erilainen. Mulla kesti parin luvun verran ennen kuin aloin tykätä kirjasta (ja Ovesta), mutta lopulta tykkäsin. Juoni oli aika ennalta arvattava, mutta ei se haitannut. Ove oli symppis, kirja oli paikka paikoin hauska, herätti ajattelemaan (ja vähän ymmärtämäänkin) vanhuksia ympärillämme ja ihan kiva luettava. Ei klassikkoainesta tai maailmaa muuttava lukukokemus, mutta ihan kivaa ajanvietettä. Mä olen muuten usein leikitellyt ajatuksella, että jos kirjoittaisin kirjan (siis oikeasti en osaisi, mutta ajatusleikkinä), niin mistä se kertoisi, ja yhtenä potentiaalisena juonena on ollut ihminen, joka yrittää tehdä itsemurhan, mutta aina sille tulee joku este. Nyt mun ei tarvi, kun se on jo kirjoitettu! (Sori juonipaljastus!) :)

Kim Izzo: Avioliitto Jane Austenin tapaan
Tätä suositeltiin joskus muinoin jossain naistenlehdessä  ja olin laittanut kirjan nimen kännykkän muistiinpanoihin. Nappasin sen siis kirjaston hyllystä, kun osui silmään. Kirja kertoo nelikymppisestä Katesta, joka huomaa olevansa työtön, rahaton, koditon, miehetön jne. ja päättää päästä rikkaisiin naimisiin. Ei ollut mitenkään kummoinen kirja. En tiedä, olenko mä jotenkin kasvanut chick litin ohi vai mitä, mutta tämäkin hömppäkirja oli musta suorastaan tylsä ja huonosti kirjoitettu. Mutta sanotaan niin, että ne, jotka kuuluu kyseisen tyylilajin ystäviin saattavat tästä ihan jopa pitääkin.

Catharina Ingelman-Sundberg: Kakkua, kiitos!
Viisi palvelutalon huonoon palveluun kyllästynyttä vanhusta päättävät hankkiutua vankilaan parempiin olosuhteisiin ja aloittavat rikolliset puuhat. Mitähän tästäkin nyt taas sanoisi. Ihan ok kirja, mutta jos vertaa muihin saman lajityypin edustajiin (esim. Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi tai Mämmi ltd., jotka on mun suosikit tällaisista absurdeista humoristisista tarinoista), niin jäi pahasti halpakopioksi. Onko tuolle kirjallisuuden lajille muuten jotain omaa nimeä?

Cecelia Ahern: Sadan nimen mittainen matka
Vähän lisää höpökirjallisuutta. Ihan mukava, kevyt kirja. Toisin kuin Cecelia Ahernin viimeaikaisista kirjoista useimmat, tämä pysytteli ihan todellisen maailman rajoissa ja lainalaisuuksissa. Tykkään siitä, että Ahern antaa mielikuvituksen lentää, eikä välitä liikoja siitä, millainen maailma on oikeasti ja mitä voi tapahtua. Mutta oli tämäkin ihan mukava lukea.

Jennifer Worth: Hakekaa kätilö! 3  - Jäähyväiset nunnille 
Tykkäsin, kuten aiemmistakin osista. Jos jollekin tämä sarja on vieras, niin kyseessä on siis 50-luvulla Lontoossa kätilönä kotisynnytyksiä hoitaneen Jennifer Worthin muistelmat. Kiinnostavaa oli taas lukea sen ajan elämästä ja tapahtumista. Ainut asia, mikä mua vähän häiritsee noissa kirjoissa, on se, että ei ihan tiedä, mikä kaikki todella on totta ja mikä ei. Tai siis, oletan, että pääsääntöisesti ne on totta, tai niin ainakin se itse kirjoissa sanoo, mutta oletan myös, että joitain juttuja on ollut pakko muuttaa ihmisten yksityisyydensuojan jne takia (kuten se on muuttanut nunnajärjestön nimen). Mutta tykkäsin tosiaan tästäkin osasta, kuten olen tykännyt aiemmistakin. 

Riitta-Leena Metsäpelto & Taru Feldt (toim.): Meitä on moneksi
Tää oli mun tenttikirja reilun viikon takaiseen persoonallisuuspsykologian tenttiin. Itse kirjasta täytyy sanoa, että oli helppolukuinen, ja jos jotakuta ihmisen persoonallisuuden kehitys ja sen eri puolet kiinnostaa, niin tämä kannattaa kyllä lukea.

Alice Munro: Liian paljon onnea
Mun sisko on useaan otteeseen suositellut Alice Munron kirjoja, ja nyt kerrankin muistin nimen kirjastoreissulla. Liian paljon onnea oli kokoelma novelleja (jos olen oikein ymmärtänyt, niin Alice Munro on nimenomaan novellisti). Tyyli toi mulle mieleen Carol Shieldsin (joka on yksi mun lempparikirjailijoita). Tykkäsin kovasti! Nää oli sellaisia novelleja, että piti lukea yksi kerrallaan. Ne latistuu, jos lukee koko kirjan putkeen. Koskettavia ja oivaltavia tarinoita ihmisistä. Suosittelen ehdottomasti!

Sari Pöyliö: Pölynimurikauppias
Vai onko tän kirjan nimi oikeasti Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä? No oli miten oli, tykkäsin. Kirja koostuu novelleista, joissa pyöritellään äidin ja tyttären suhdetta melkoisen railakkaasti. Parin ekan novellin jälkeen olin vielä sitä mieltä, että aika tylsä, mutta jotenkin täysin absurdeihin (ja ei kuitenkaan absurdeihin, totuus on tarua ihmeellisempää jne) tarinoihin ihastui. Erityisesti pidin siitä, miten kirjan viimeinen novelli sitoi aiemmat tarinat yhteen. 

Liane Moriarty: Hyvä aviomies
Täydellinen äiti ja kotirouva saa selville aviomiehensä karmean salaisuuden, ja sitten pitäisi päättää, miten tästä eteenpäin jatketaan. Jokseenkin ennalta-arvattava, ihan viihdyttävä, kertalukeminen riittää. Kohtalaisen mukavaa lueskeltavaa, mutta ei sellainen, mikä jäisi mieleen pyörimään, liikuttaisi erityisesti tai saisi ajattelemaan, vaikka aiheesta olisi ehkä voinut niin luulla. 

Pia Heikkilä: Koodinimi kajaali 
Vielä yksi hömppäkirja tälle kuulle. Puoleen väliin asti ajattelin, että en viitsi lukea loppuun asti, mutta luin kuitenkin, koska mulla ei ole tapana jättää kirjoja kesken (ja koska Poikasta nukuttaessa ei ole muutakaan tekemistä). Ainut kiinnostava asia tässä kirjassa oli, että se tapahtui Pakistanissa ja kirjassa sivuttiin mm. ihmiskauppaa ja terrorismia -aika harvinaista chick litissä!

Siinäpä ne. Laskinko oikein, että kymmenen kirjaa!? Onpa monta yhdelle kuukaudelle, vaikka olihan tuossa tosiaan monta tosi kevyttä ja lyhyttäkin kirjaa. Katsotaan, minkä verran ehtii maaliskuussa lukea, kun on taas tentti tulossa ja siihen paljon luettavaa. Nyt on lainassa vähän vakavahenkisempiä kirjoja, ei tän pläjäyksen jälkeen oikein toi hömppäosasto nappaa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti