22.3.2015

Normiyö.

Huomenta vaan yhdeltä väsyneeltä äidiltä!

Ajattelin eilisiltana, että menen aikaisin nukkumaan. Mies oli kaverinsa luona viettämässä iltaa, mä olin väsynyt ja mietin, että kun meen aikaisin nukkumaan, niin jaksan sitten aamulla nousta lasten kanssa ja Mies saa nukkua.

Arvaahan sen, miten siinä kävi. Poikanen aloitti yökikkailunsa puoli yhdentoista tienolla (en ollut itse vielä saanut unta, vaikka jo sängyssä olinkin). Sitä hyörimistä ja pyörimistä kesti päälle puolen yön. Olin just nukahtamaisillani, kun kuulin että jompi kumpi tytöistä kömpii vessaan. Kello oli siinä vaiheessa 00.30. Vähän ajan päästä Pipanainen itkua tuhertaen ilmestyi makkarin ovelle, hädissään siitä, että hän ei löytänyt isiä. Kuiskutin sille, että menis vaan sänkyyn, isi on kaverilla ja mä voin tulla peittelemään (meillä siis yleensä Mies hoitaa tyttöjen yöheräilyt ja mä Poikasen, ja sen takia Mies myös useimmiten nukkuu patjalla toisessa huoneessa). Pipanaisen itkuntuherrus jatkui, ja kävi ilmi, että siltä oli tullut pissat housuun (mun moka, unohdin pakottaa sen iltapissille vielä saunan jälkeen). Poikanen tietysti heräsi siihen kanssa, ja sitäkin alkoi itkettää. Mun oli pakko ottaa se mukaan Pipanaiselle lakanoita vaihtamaan. 

Eihän siinä. Isosisko ihme kyllä nukkui, kun mä vaihdoin alasänkyyn lakanoita ja Pipanainen ja Poikanen höpsötteli vieressä. Peittelin Pipanaisen ja lupasin tulla katsomaan, kunhan oon saanut Poikasen uneen. Painuttiin Poikasen kanssa sänkyyn, mutta kenenkään nukkumisesta ei tullut yhtään mitään. Poikanen ei saanut unta, se oli varmaan ehtinyt jo herätä sen verran, ja myös säikähtänyt vähän koko juttua, ja vaikka se oli puoli unessa, niin se varmisteli vähän väliä, että onko äiti varmasti vieressä. Pipanainen ei saanut unta, kun se odotti, että tulen sitä katsomaan. Olisin ottanut sen mun ja Poikasen viereen, mutta sitä myös yskitti niin paljon, että arvelin ettei me sitten saada nukuttua. 

Kahdelta, kun vieläkin kaikki kolme valvottiin, laitoin Miehelle tekstarin, että nyt kiireesti kotiin sieltä. Poikanen nukahti puoli kolmelta, Pipanaisesta en tiedä, mutta luulen et se oli unessa kun Mies tuli vähän ennen puoli kolmea kotiin. 

Ajattelin ennen kolmea, kun vihdoin itse nukahdin, että varmaan tällaisen valvoskelun jälkeen lapsetki jaksaa aamulla nukkua. Hah. Herätys oli aamulla ennen seitsemää. Onneksi Mies otti hoitaakseen lasten aamuhommat. Olisin saanut nukkua, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Puolisen tuntia onnistuin torkkumaan vielä aamulla. 

Näillä eväillä taas tähänkin päivään.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaapa tosiaan aika raastavalta, noin katkonaiset yöunet. Onneksi miehet aina joskus kuitenkin on apuna, jaksamisia sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, meillä on kaikki kolme lasta olleet parivuotiaiksi asti huonoja nukkujia. Elän toivossa, että tämä nuorimmainenkin tästä jossain vaiheessa oppii nukkumaan... :)

      Poista