16.5.2015

Helatorstai

Torstaina oli helatorstai, Kristuksen taivaaseenastumisen päivä. Helatorstai on mulle jännä päivä, se on pyhä (ja merkityksellinen sellainen), mutta toisaalta se ei kuitenkaan tunnu varsinaiselta pyhäpäivältä. Jostain syystä helatorstaista on tullut mulle sellainen ihmeellinen lauantain (jonka miellän kotityöpäiväksi) ja sunnuntaina (lepopäivä, pyhäpäivä, kivojen puuhien päivä) sekamuoto. Päivä, jolloin on sopivasti aikaa tehdä joku ekstraprojekti pois alta, mutta toisaalta jolloin tekee mieli vähän rauhoittua, ja myös syventyä hengelliseen puoleen.

Tänä vuonna helatorstain ohjelmaan kuului meidän perheellä seurakunnan perhemessu. Messun yhteydessä oli tulevien koululaisten koulutielle siunaaminen. Olikin oikein kivasti toteutettu perhekirkko tällä(kin) kertaa, ainakin lasten näkökulmasta (itse kaipaisin näihin perhekirkkoihin, kuten muuhunkin kotiseurakunnan toimintaan enemmän ja selkeämpää hengellistä antia). Lapset saivat istuttaa kehäkukan siemenet ruukkuihin ja ottaa ne mukaansa, rukouspuusta sai poimia mukaansa rukouksen ym. toiminnallista puuhaa oli pitkin matkaa. Se oli tietysti kiva, koska varsinkaan pienemmät (esim. meidän Poikanen) ei kauheasti jaksa kuunnella. 

Koulutielle siunaaminen oli Isosiskolle tärkeä ja jännäkin hetki. Kaikki tulevat koululaiset kutsuttiin alttarin ääreen, jossa siunaamassa oli oman aikuisen lisäksi pappi ja lapsityönohjaaja. Ketään kummeista tai isovanhemmista tyttö ei halunnut siunaamaan pyytää, vaan valinta kohdistui äitiin :) Täytyy kyllä myöntää, että äidilläkin oli tippa linssissä siinä alttarin äärellä, en vaan voi käsittää, että mun eka vauva on jo niin iso, että se menee syksyllä kouluun!

Kirkon jälkeen oli pihalla tarjolla grillimakkaraa ja muurinpohjalettuja. Hyvää oli :) Ilma oli sen verran kylmä ja tuulinen, ettei tehnyt mieli istuskella maassa, joten me mentiin kirkkoon sisälle syömään. Tuntuu kivalta, että nykyään kirkko kaikessa pyhyydessään ei ole enää niin koskematon, etteikö siellä takarivissä voisi lapset popsia hyvällä halulla makkaraa ja lettua. 

Ruokailun jälkeen olisi ollut vielä Wilson Kirwan tarinankerrontatuokio, mutta meidän perhe suuntasi sitä ennen jo kotiin. Poikasen päikkäriaika oli ollut ja mennyt, eivätkä tytötkään oikein ehkä olisi enää jaksaneet. Katsottiin parhaaksi lähteä siinä vaiheessa, kun kaikilla oli vielä kivaa.

Loppupäivän puuhastelin niitä näitä, kuten lauantain ja sunnuntain sekamuotopäivään sopii. Vähän kotitöitä, vähän käsitöitä ja muita omia juttuja. Oli kyllä kiva päivä, ja katkaisi sopivasti useamman päivän kurja fiilis -putken. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti