2.8.2015

Lisää kesälomakuulumisia.

Oltiin edellisenä iltapäivänä tultu Itä-Suomen reissulta kotiin, kun jo seuraavana aamuna kukonlaulun aikoihin lähdin viemään Isosiskoa mummolaan. Isosisko ja saman ikäinen serkkupoikansa pääsivät mun vanhempien kanssa Partaharjulle Kipinä-suurleirille pariksi päiväksi. Partaharjun suurleirihän järjestetään joka neljäs vuosi (välivuosina on hiippakuntien omia leirejä), ja tänä vuonna osallistujia oli muistaakseni 1800. Leirit on Suomen poikien ja tyttöjen keskuksen järjestämiä, ja PTK taas on ikivanha kirkon varhaisnuorisotyön järjestö. Jo mun pappa oli PTK:n (taisi olla kyllä silloin vaan poikien järjestö se) toiminnassa mukana, ja mun isä on ollut lapsesta asti. Isä oli nyt taas leirillä ainakin puolittain töissä.

Sekä minä että Mies ollaan oltu noilla leireillä pariin otteeseen sekä leiriläisenä että isosena (ja itseasiassa tutustuttu siellä, tai oikeasti tutustuttu uudestaan, mutta Mies ei muista sitä ekaa tutustumista ollenkaan. Mikä onkin ehkä ymmärrettävää, koska ekan tutustumisen aikoihin mä olin 12-vuotias ja Mies 13-vuotias. Uusi tutustuminen tapahtui Partaharjun Suunta-leirillä kesällä 1999. Ei sinkoillut kipinöitä, paitsi mun suunnalta vähän kiukkuisia), ja niistä on jäänyt tosi hyvät muistot. Oli ihana, että Isosisko nyt pääsi leireilemään, toivottavasti päästäis sitten neljän vuoden päästä koko perheellä.

Vein siis Isosiskon mummolaan, josta matka sitten jatkui Isosiskolla serkun ja isovanhempien kanssa leirille. Vähän jännitti Isosiskoa etukäteen, vaikka oltiin kyllä harjoiteltu kaikenlaisia leiritaitoja (teltassa nukkuminen, astioiden tiskaaminen, puukon käyttö). Mä lähdin Isosiskon vietyäni takaisin kotiin. Kiva pieni neljän tunnin aamuajelu tuli siinä tehtyä.

Kahden päivän päästä kotiin noudettiin innostunut leiriläinen, jolla oli ollut hirveän kivaa koko ajan, ja joka on siitä lähtien (nyt siis jo reilun viikon) joka päivä puhunut, miten "leirillä me...". Ihana, että oli ollut onnistunut leiri! Leirillä oli ollut monenlaista ohjelmaa, kerätty/vaihdettu erilaisia helmiä nauhaan, veistelty kaikenlaista, seurattu erilaisia esityksiä, suoritettu monenlaisia tehtäviä, syöty ulkona ja tiskattu itse, käyty asioilla Bajamajassa, nukuttu teltassa, syöty paljon jätskiä, esiinnytty Istuvat ämpärit -leiriorkesterin joukoissa... Itsekin kokemuksesta tiedän, että Partaharjun leireillä ei tule tylsä, ja laadukasta ohjelmaa on vähän joka makuun. 

Sillä välin kun Isosisko oli leirillä mä tein Pipanaisen kanssa pienen "matkan" kahdestaan. Olin jo alkuvuodesta luvannut tytöille, että teen jossain vaiheessa kummankin kanssa yhden yön reissun ihan kahdestaan. Useimmiten liikutaan porukalla ja tuntuu, että aina mennään sen pienimmän ehdoilla.

Pipanaisen toiveet matkalle oli, että käydään lelukaupassa ja leikkipuistossa. Koska Pipanainen ei ole kovin innokas pitkien matkojen matkustaja, päätin että ei mennä kovin kauas. Ja koska lomabudjetti alkoi olla jo jotakuinkin käytetty, kysyin Pipanaiselta, tykkäisikö se olla yötä hotellissa, jossa saa itse tehdä aamupalan (ei mitenkään johdateltu kysymys...). Tykkäsihän se ajatuksesta kovastikin, joten Omppuhotelliin siis.

Mentiin junalla kaupunkiin. Poikanen oli meidän mukana, koska kun se kuuli puhuttavan junasta, se halusi kovasti mukaan, eikä raskittu sitä hupia siltä kieltää. Miehen ja Poikasen matka oli siis samaan suuntaan mummilaan, Mies ajoi sitten autolla ja tuli hakemaan Poikasen junalta. Poikanen ei edellisestä (vuoden takaisesta) junailusta tietenkään mitään muistanut, ja se oli ihan tohkeissaan, kun pääsi junaan. Pitäisi muistaa useammin mennä jonnekin junalla, vaikka se onkin kallista ja epäkätevää, koska se on kuitenkin lapsille kiva elämys. Ja siis eihän toi lyhyiden matkojen kulkeminen lähijunilla mikään iso sijoitus ole.

Pipanainen oli junassa jo niin konkaria, katseli maisemia jne. Poikanen istui vakavana kädet ristissä, teki huomioita maisemasta ja aina junan lähtiessä asemalta huusi kovaan ääneen "UNA KAKKAA TAAS!!!" (= juna matkaan taas). Saimme osaksemme katseita.

Mies tosiaan otti Poikasen kyytiin ja ne jatkoi autolla mummilaan. Mä ja Pipanainen suunnattiin kulkumme heti ekaksi sinne lelukauppaan, josta Pipanainen sai omilla rahoilla ostaa lelun (valitsi jonkun isosilmäisen pehmoelukan). Vähän muutakin osteltiin, mm. herkkuja illaksi ja pienet tuliaiset sisaruksille. Sitten mentiin ravintolaan syömään (ruoka oli ihan plaah, mutta paikka olikin valittu sen perusteella, että siellä oli lapsille leikkipaikka, mikä oli Pipanaisen mielestä oleellisen tärkeä kriteeri), ostettiin kaupasta banaania, karjalanpiirakkaa ja jogurttia aamupalaksi ja tallusteltiin hotellille.

Hotellilla Pipanainen halusi katsoa telkkaria sängyssä (harmi vaan, Pikku Kakkosesta ehdittiin nähdä vaan viimeinen ohjelma), leikkiä uudella pehmolelulla, leikkiä äidin kanssa piilosta (haastavaa keksiä piiloja pienessä hotellihuoneessa!), vähän herkutella jne. Millään se ei olisi uskaltanut käydä nukkumaan, kun arveli, että ehkä huoneeseen voi tulla murtovarkaita tms, mutta nukahti se viimein. Mä sit vielä illalla vähän neuloin ja luin.

Olin suunnitellut seuraavaksi aamupäiväksi vähän enemmän tekemistä, mutta Pipanaista ei meinannut saada hotellilta pois millään. Se nukkui pitkään, katsoi sängyssä sen aamun lastenohjelmista, mitä ehti, söi aamupalaa, leikki lelullaan ja lopulta totesin, että antaa mun suunnitelmien olla. Pipanaisen reissuhan se oli, joten mitäpä mä sitä kiirehtimään. Lopulta lähdettiin leikkipuistoon. Aikansa leikittyään Pipanainen totesi, että hän haluaisi lähteä jo mummilaan. Lähdettiin siis odottelemaan bussia, odotellessa Pipanainen ehti vielä syödä jätskin. Bussissa sitä jännitti kovasti (tosi harvinaista herkkua millään julkisilla kulkeminen, kun ei niitä meillä päin oikein kulje), ja täytyy myöntää, että vaikka siitä on jo kolme vuotta, kun oltiin bussissa, joka kaatui, muakin pelottaa nykyään aina linja-autoissa. Bussiin kumminkin päästiin ja bussilla mummilaan.

Pipanaisen mielestä oli tosi ihana ja kiva matka. Tosi vähästä ja pienestä se lapsen ilo syntyy, itsestä tuntui, että eihän me oikein tehty juuri mitään. Mutta Pipanainen tykkäsi hirmuisesti, joten hyvä niin. Syksymmällä sitten joku reissu Isosiskon kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti