Isosiskon leirin ja Pipanaisen lomamatkan jälkeen oltiin taas vaan pari vaivaista päivää kotona ennen seuraavaa reissua. Nyt oli mun ja Miehen vuoro viettää vähän laatuaikaa kahdestaan. Kohde oli niinkin eksoottinen kuin yhden yön reissu Tallinnaan :)
Anoppi tuli jo edellisenä iltana meille yöksi. Me lähdettiin Miehen kanssa hullun aikaisin aamulla ajamaan kohti Helsinkiä, ja sillä välin kun puolitorkuksissa laivalla pohdittiin, että miksi ihmeessä ei otettu hyttiä, missä olisi voinut näppärästi nukkua aamupäivätorkut, oli anoppi hoitanut lasten aamuhommat, pakannut ne autoon ja huristellut niiden kanssa mummilaan.
Me ei tehty mitään erityistä Tallinnassa. Oltiin molemmat aika väsyksissä, joten vähän kaupoissa kiertelyä, vähän syömistä, vähän museoita, siinäpä se. Kiva oli olla kahdestaan. Kotiin tultiin yöllä, joten oltiin sovittu, että haetaan lapset seuraavana päivänä vasta. Saatiin siis kaksi yötä ihan kahdestaan, mahtavaa! Pidemmäksi aikaa en vielä Poikasta raski jättääkään (2 vuotta - 2 yötä tuntuu olevan sille ihan riittävä aika olla vanhemmista erossa).
Torstaiaamuna päätettiin lähteä ostamaan meille pesukone ja liesi. Edellinen pesukone oli ostettu 11 vuotta sitten häämatkalta paluuta seuraavana päivänä (havaitsin taloyhtiön pesukoneen mahdottomaksi käyttää ja kieltäydyin viemästä meidän pyykkejä kummankaan vanhemmille pestäväksi), ja se oli ensimmäinen yhteiseen kotiin ostettu isompi asia. Viimeiset pari vuotta pesukone oli ollut vähän epäluotettava, se valutti aina vähän vettä lattialle ja jännittävien äänien valikoima oli melko laaja. Pari viikkoa sitten se alkoi pitää ihan karmeaa ujellusta suurimman osan pesuohjelmasta, ja mua alkoi toden teolla pelottaa, että se joko syttyy tuleen tai laskee kaikki vedet lattialle tms. Katsottiin parhaaksi hankkia uusi ennen kuin jotain todella ikävää sattuu.
Uunissa taas oli puolisen vuotta ollut selvästi ongelmia, se ei lämmennyt tarpeeksi (uuni väitti lämpötilaksi 200, uuniin asetettu lämpömittari näytti siinä vaiheessa 122), välillä sitten taas poltti leipomukset, mitä nyt milloinkin. Että sillekin oli todellinen tarve.
Saatiin pesukone ja uuni ostettua. Ehdittiin kotona vielä vähän tehdä pihahommia ennen kuin Miehen vanhemmat toi lapset kotiin. Oltais me ne voitu hakeakin, mutta anoppi ja appi nyt toivat, niin sai Mies isänsä kanssa laittaa pesukoneen kuntoon. Lapsilla oli ollut mummilassa tosi kivaa.
Perjantaina olikin sitten ihan kauhea kiukkupäivä. Kyllä taas huomasi, että lapsilla oli ollut ylimääräistä ohjelmaa ja vähän vanhempiakin ikävä. Se kaikki sitten purkautui oikein huolellisena kiukutteluna, tyhmien tekemisenä ja riitelemisenä perjantaina. Mutta sellaista se elämä joskus on.
Mä kävin perjantaina työpaikalla hakemassa avaimet ja juttelemassa vähän niitä näitä parin työkaverin kanssa. Tämä viikko on nyt vielä enimmäkseen lomaa (oon mä jo vähän suunnitellut ensi lukuvuotta), ensi viikolla meen parina päivänä töihin tekemään suunnittelutöitä (ja teen kotona minkä ehdin) ja ensi viikon perjantaina alkaa varsinaisesti työt. Huisin jännää, kivaa, pelottavaa, innostavaa!
Lauantaina aamu näytti nätiltä, joten päätettiin tehdä vielä yksi retki ja lähdettiin Lahteen. Jos ikinä kesällä lasten kanssa Lahden suunnalla liikutte, niin käykää ihmeessä Launeen perhepuistossa ja Yli-Marolan kotieläinpihalla. Molemmat ovat ilmaisia, sijaitsevat ihan lähellä toisiaan, ja varsinkin toi perhepuisto on ihan tosi super paikka! Siellä me käytiin jo mun lapsuudessa, ja aina vaan mä ihastelen sitä, että niin kiva ja hyvin hoidettu paikka on todellakin täysin ilmainen!
Sää ei nyt sitten kuitenkaan oikein suosinut, oli kamalan kylmä. Oli meillä kyllä takit mukana, mutta tuntui, että olisi pitänyt olla pipot, hanskat ja vaikka välihousutkin. Jätettiin auto perhepuiston parkkikselle ja käveltiin kotieläinpihalle. Lapset kovasti ihastelivat oikeita eläimiä, Poikanen varsinkin oli ihan tohkeissaan lehmistä, aasista, poneista, lampaista ja pikku kileistä. Tytöt ihastelivat myös pieneläimiä (marsuja ja sellaisia).
Perhepuistossa sitten syötiin eväitä ja leikittiin. Pipanainen uskalsi jo laskea isoimmistakin liukumäistä (ja ne on isoja!). Kaikkien lasten lempipuuhaa oli (jälleen kerran) veneiden uittaminen puroa pitkin. Poikanen juoksenteli innoissaan linnakkeen kaikkiin pimeisiin nurkkiin (ja mulla oli siinä aikamoinen vahtiminen). Lasten liikennekaupungissa tytöt innostuivat potkulaudoista, Poikanen polkuautosta, jota se ei osannut polkea. Useampi tunti siellä vierähti, ja oltais oltu varmaan pidempäänkin, mutta alkoi palella (varsinkin vanhempia, jotka eivät juosseet pää kolmantena jalkana kiipeilytelineestä toiseen tai potkutelleet potkulaudalla) ja Poikanen oli ihan rättiväsynyt, eikä malttanut nukahtaa rattaisiin. Lähdettiin siis kotiin, mutta pysähdyttiin vielä matkan varrella ostamaan Isosiskolle koulureppu.
Tänään Mies palasi töihin. Tai no, kurssille, jota sillä kestää jouluun saakka. Mutta kumminkin. Me ollaan vietetty lasten kanssa kotipäivää kivojen kotipuuhien merkeissä. Huomenna käydään tutustumassa Poikasen kanssa päiväkotiin. Jännittävää! Äsken kaivelin Poikaselle ja Pipanaiselle sopivan kokoiset päiväkotitossut, hyvä niissä oli ilmeisesti tepastella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti