Keväällä mietittiin, mitä kukin haluaisi kesän aikana tehdä. Mies halusi mökkeillä ja toivoi, että ehdittäisiin tehdä kahdestaan joku pieni reissu. Minä halusin mökkeillä (eri mökillä kuin Mies) ja käydä yksinäni jossain (toki kannatin myös Miehen ehdotusta kahdenkeskisestä ajasta). Isosisko halusi päästä Linnanmäelle, mökille ja kummisedän luo yökylään (koko perheellä). Isosiskon oli myös jo aiemmin mun vanhemmat kutsuneet Partaharjun Kipinä-suurleirille kanssaan. Pipanainen halusi Muumimaailmaan ja mummolaan. Luojan kiitos, Poikanen ei osaa vielä esittää kesälomatoiveita.
Vähän on tehnyt tiukkaa saada kaikki toiveet mahdutettua kesään, kun Miehellä tosiaan oli tänä kesänä vaan kolme viikkoa lomaa. Se loma on nyt loppu, ja viimeiset kolme viikkoa ollaankin reissattu, näin jälkikäteen ajatellen vähän liikaakin. Olisihan se ollut kiva kotonakin olla, vaikka mä ja lapset sitä hupia ollaan tietysti saatu nauttia ihan riittämiin.
Lintsillä ja mummolassa käytiin jo ennen Miehen loman alkua. Samoin mökillä (sillä Miehen toivomalla) oltiin juhannuksena ja sitten viikonloppuna vähän ennen Miehen loman alkua. Loman alkajaisiksi suunnattiin Muumimaailmaan. Ehdittiin olla kotona välissä kokonaiset kaksi päivää, kun lähdettiin jo reissulle Itä-Suomeen toteuttamaan mun ja Isosiskon toiveita.
Ekaksi suunnattiin mun isän ja sedän mökille. Tuo on siis ollut aikoinaan mun isovanhempien mökki, ja mulle siksi rakas lapsuuden paikka. Paljon niitä lapsuuden paikkoja ei enää olekaan jäljellä, kun lapsuudenkoti on myyty ja suurin osa isovanhemmistakin jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen. No toinen mummola on vielä, ja toisten isovanhempien mökkikin olisi, mutta siellä ei ole tullut käytyä vuosiin. Tälle mökille on vaan pakko päästä kerran kesässä nauttimaan olosta ja muistelemaan menneitä. Mulle on myös tärkeää, että mun lapsilla on joku kiinnekohta mun lapsuuteen.
Tällä mökillä on uusi mökki. Mun lapsuudessa siellä oli vaan sauna ja aitta, kun mökki oli palanut parikymmentä vuotta aiemmin. Mun pappa ei koskaan saanut aikaiseksi rakentaa uutta, joten mökki oli useamman kymmenen vuotta vaan saunapaikka (tai yövyttiin me teltassa/aitassa toisinaan), mikä ei kauheasti haitannut, koska silloinen mummola oli vaan puolen tunnin ajomatkan päässä.
Muutama vuosi sitten isä ja setä kumminkin rakennutti uuden pienen mökin, ja nyt kelpaa olla.
Mökkisäät oli tän kesän mittakaavassa ihan hyvät, satoi vaan yhtenä aamupäivänä. Ulkonakin tarkeni pääosin ilman takkia. Pipanainen ui urheasti, ja Isosiskokin kävi kastautumassa. Mä seisoin laiturilla vahdissa ja mietin, hakisinko villapaidan vai en... Metsämansikoita oli tosi paljon, niitä lapset kovasti keräsivät.
Oltiin mökillä kaksi yötä. Mun vanhemmat tuli toisena päivänä seuraksi. Lapset saunoi mummon kanssa ja pappa paistoi nuotiolettuja. Oikeat nuotioletut on kyllä parhaita, ihan eri luokkaa kuin hellalla paistetut tai edes muurikkaletut. Isosisko harjoitteli puukon käyttöä hyvällä menestyksellä: syntyi makkaratikku ja monta puista "kynää". Isosiskolla kävi myös kalaonni, kahdella heitolla tuli kaksi isoa ahventa. Mies kalasti ihan kelpoisen hauen.
Täytyy muuten kommentoida liittyen mun aiempaan tekstiin mökillä olosta: tällä mökillä ei iske herkkuhirmu eikä tule plösö olo. Varmaan siksi, kun mun lapsuuden perheessä ei ole ollut tapana napsia herkkuja koko ajan (eli mökille tullessa ei iske sellainen käyttäytymismalli päälle), ja koska olen täällä oikeasti mökillä (siis mökillisenä aikana) ollut vaan lasten kanssa, oon tottunut tekemään hommia. Sitä paitsi täällä ei ällötä tiskata, koska on kunnon altaat missä homma hoitaa, ja koska ei yleensä grillata tai syödä muuten rasvaista ruokaa. Miehen porukoiden mökillä tiskaaminen on musta hullun ällöttävää, koska siellä tiskit on usein tosi rasvaisia (grilliruoka) ja tiskaaminen tapahtuu vadeissa, mikä on hankalaa.
Mökillä oli kivaa ja oltais kyllä taas viihdytty pidempäänkin. Matka kumminkin jatkui Lappeenrantaan Isosiskon kummisedän luo. Sielläkin oltiin kaksi yötä, hyvin mahtui meidän viisihenkinen perhe ystävän kaksioon :) Vietettiin aikaa yhdessä ja oli kivaa. Ystävän asunnon vieressä on leikkipuisto, ja siellähän sitä oltiin useampaan otteeseen. Poikanenkin osasi jo ekan käynnin jälkeen toivoa "iikki uistoon ennään!" Keskimmäisenä päivänä mä kävin lasten kanssa pikavisiitillä mun siskonperheen luona (asuvat samalla suunnalla), jotta miehet sai kahdenkeskistä sotapeliaikaa (ne pelaa jotain sotalautapeliä aina kahdestaan). Ehdittiin toki käydä porukalla myös hiekkalinnoilla, vaikka tänäkin vuonna lapsia kiinnosti hiekkalinnat (tai veistoksiahan ne on) olemattoman vähän. Pomppulinna, minijuna ja valtava hiekkalaatikko oli hitit tälläkin kertaa. Ihana oli nähdä taas rakasta ystävää. Lapset olisivat mielellään jääneet taas kylään pidemmäksikin aikaa.
Lappeenranta on kanssa mun lapsuudenmaisemia, kun tosiaan siellä oli lapsuudessa mun mummola. Joku kerta pitäisi viedä lapset linnoitukselle Majurskan kahvilaan, siellä me käytiin joka kesä mummon ja papan kanssa vähintään kerran.
Lappeenrannassa kannattaa muuten muidenkin vierailla, kuten kuvasta näkyy, siellä on ainutlaatuinen matkailuvaltti: Suomen ainoa kauppa! :D
Kotimatka kesti kolmisen tuntia. Mikäpä siinä oli autossa istuskellessa, lapset söi eväitä ja katsoi dvd:ltä Robin Hoodia. Mä söin eväitä ja neuloin. Oon niin kiitollinen siitä, että Mies ajaa mielellään (mäkin ajan mielelläni, mutta vielä enemmän mielelläni neulon ja syön).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti