Jatketaanpa Tanskan muistojen kirjaamista. Mähän kirjoitan näitä nimenomaisia juttuja tänne ensisijaisesti siksi, että voidaan sitten tyttöjen kanssa muistella - en kuvittele, että kaikkia kauheasti kiinnostaa, millaiset vessat oli Kööpenhaminalaisessa Burger Kingissä :D
Toisena päivänä hotelliaamiaisella mietittiin, mitä lapset haluaisivat tehdä. Ykköstoiveena oli edellisen päivän leikkipuisto, joten yksi aikuisista suuntasi kauppaan hakemaan evästä ja muu joukko sinne leikkipaikoille. Sieltä sitten lähdettiin matkaamaan kohti Odensea.
Odenseen oli ihan reilusti matkaa (pari tuntia?). Automatka kului ihan mukavasti, osa lapsista nukkui, meidän tytöt piirteli, mä neuloin. Matkalla ylitettiin Ison-Beltin silta, joka oli kieltämättä vaikuttava.
Silta. Hieno oli. Ja kallis ylittää.
Odensea lähestyttäessä alkoi väkeä nälättää, osaa huonoon oloon asti. Päätettiin siis etsiä jostain puisto tai muu paikka, missä syödä eväitä. Siskon mies googlaili ja löysikin pari puistoa, mutta valitettavasti vaan teoriassa. Siis paikan päällä ei toisella kertaa ollut puistoa ollenkaan, toisella kertaa luostarin puisto, jota paikalliset ohikulkijat arvelivat yksityiseksi. Oltiin jätetty auto parkkiin jonkun paikallisen kirkon parkkikselle. Kirkon lähellä oli iso puisto, mutta lähempi tarkastelu osoitti sen olevan hautausmaa. Ei heti hoksattu hautausmaaksi, kun hautakivet olivat ihan litteitä laattoja maassa makaamassa, eikä niissä ollut edes istutuksia tai mitään edessä. Kauempaa katsottuna näytti tosiaan ihan puistolta vaan.
Siinä vaiheessa kuitenkin lapset olivat ratkeamassa nälkäänsä, ja kun hautausmaalla ei väkeä näkynyt, mentiin hiljaiseen paikkaan pensasaidan viereen ja syötiin eväämme mahdollisimman vähin äänin. Hautausmaan takaa lähti söpö lenkkipolku metsän siimekseen, käytiin siellä vähän kävelemässä ennen seuraavaa siirtoa.
Kirkon parkkikselle ja paikallisen pappilan pihaan vei kaunis pihatie. Toisella puolella kirkko ja hautausmaa, toisella puolella hautausmaa (se, jota luultiin puistoksi).
Erinäisten äänestysten ja suostuttelujen jälkeen matka jatkui Odensen eläintarhaan. Noloa myöntää, mutta ei olla lasten kanssa käyty edes Korkeasaaressa vuosiin, joten meille eläintarha sopi mitä parhaiten. Sinne siis.
Pipanaisen hartaana toiveena oli nähdä pingviinejä, mä halusin nähdä kirahveja, koska en muista niitä koskaan nähneeni. Eläintarha oli kyllä hieno ja kiva, eläimiä riitti, mutta vähän jäi sellainen olo joistain eläimistä, että olisikohan pitänyt tarkistaa vaikka googlesta, mitä eläintarhan eläinystävällisyydestä ollaan mieltä. Toisaalta, mua aina säälittää eläintarhoissa asuvat eläimet, enkä osaa ollenkaan arvioida, onko niillä hyvät vaiko huonot oltavat.
Pipanainen näki pingviininsä.
Nähtiin pingviinejä ja vaikka mitä eläimiä, ihan perusponeista (jotka muuten potki palloa!) eksoottisiin ilmestyksiin. Ja ihan pikkuruisia possuja, parin päivän ikäisiä.
Seeprat on musta jotenkin tosi symppiksiä.
Eläintarhasta täytyy kyllä sanoa, että se oli kiva, että siellä oli useita eväiden syöntiin sopivia paikkoja, pieniä leikkipaikkoja yms. lapsille ja kivasti elävöitetty maisemaa, esim. Afrikan eläinten luona oli luotu afrikkalaista maisemaa.
Porukalla hautovat strutsit oli myös tosi symppiksiä.
Ja mä näin ne kirahvit. Siinä vaiheessa pienimmät alkoivat väsähtää täysin, joten ihan kaikkea ei ehditty kiertää, vaan päätettiin lähteä kohti hotellia.
Kirahvi. Että ne olikin isoja!
Täytyy myös huomauttaa, että niiden aitaus ei ollut näin karu, vaan aitauksessa oli tällainen ruokinta-osio (?), mihin tää yksi yksilö tuli jaloittelemaan.
Meidän hotelli oli Odensen keskustassa, sympaattinen, aika pieni ja vanhanaikainen paikka. Avaimetkin oli sellaiset isot kunnon avaimet. Meillä oli huone, jossa oli erikseen pieni makuualkovi. Isosisko halusi tulla mun viereen yöksi ja Pipanainen varasti sängyn makuualkovista.
Kaikki alkoivat olla väsyneitä ja nälkäisiä, joten ruokapaikka valikoitui taas periaatteella "mahdollisimman lähellä". Siskon mies taas googlaili meille pitserian, joka paikan päällä osoittautui take away -paikaksi, jossa oli kyllä pari pientä pöytää. Haluttiin syödä ruokamme heti, ja mahduttiin juuri istumaan. Ja siis ne pitsat oli NIIIIIN hyviä! Jos joskus satutte olemaan Odensessa pitsannälkäisinä, niin La Piazzetta on oikea paikka! Eikä ollut hinnalla pilattu, vaikka Tanskassa kaikki onkin kallista.
Pitsaa!
Ulkonäkö ei ollenkaan kerro, miten hyvää pitsaa tanskassa asuvat italialaiset osaa tehdä :D
Hotellissa kaikkien huoneiden hintaan kuului afternoon snack, jota oli tarjolla iltapäivällä kolmesta kuuteen. Oltiin pitsamme syöty vähän ennen kuutta, joten käytiin katsastamassa, mitä afternoon snack pitää sisällään. Ja sehän piti sisällään suklaakakkua, pieniä viinereitä ja pähkinöitä ym. pientä naposteltavaa. Siinä tuli sitten nautittua kätevästi erinomaisen herkullinen jälkkäri samassa (se suklaakakku oli todella herkullista!)
Oltiin kaikki pitkästä päivästä väsyneitä, joten pikku hiljaa alettiin siirtyä iltapuuhiin. Mä annoin tyttöjen iltapesujen jälkeen vielä vähän katsoa kännykällä lastenohjelmia, sitten käytiin nukkumaan. Samoin kuin edellisenä iltana, Isosisko sippasi saman tien, mutta Pipanainen jäi valvomaan. Lopulta se myönsi, ettei uskalla nukkua yksin eri huoneessa (vaikka siis näköetäisyydellä mun sängystä) ja tuli mun ja Isosiskon sänkyyn nukkumaan sekin. Pipanaisella oli myös kova ikävä kotiin jätettyä Anu-nallea (rakkaalta kummilta saatu unilelu, joka on myös nimensä saanut kummin mukaan) ja laitettiin isille viesti, että ottaa Anu-nallen sänkyyn, niin sen ei tarvi nukkua yksin. Kovin jännää tuntui matkailu olleen, kun Pipanaista kovasti itketti ja oli koti-ikävä, vaikka olikin sitä mieltä, että on ollut kivaa. Nukahti se lopulta ja mäkin pääsin nukkumaan.
Sen pituinen se. Jatkan taas joskus toiste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti