3.7.2016

Tanskassa

Me oltiin pari viikkoa sitten Tanskassa. Mä olen jo useamman vuoden ajan yrittänyt ylipuhua Miestä lähtemään johonkin ulkomaille (Ruotsia ja Viroa ei lasketa), ja Mies on aina vastannut, että katsotaan sitten seuraavalla kesälomalla/syyslomalla/joululomalla/hiihtolomalla. Kevättalvella alkoi se vähän hiillyttää, ja kun sisko kysyi, et haluisinko lähteä niiden perheen mukaan Tanskaan, niin en ihan kauhean kauaa miettinyt :) Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en pärjää yksin kolmen lapsen kanssa (koska Poikanen on ihan päätön ja täysin vahdittava ja siskonkin perheessä on kolme lasta) ja sovittiin, että otan mukaan vaan Isosiskon ja Pipanaisen. Poikanen jäi ensin isin ja sitten mummin hoiviin, kun isillä oli töitä.

Niin me sitten pari viikkoa sitten lauantai"aamuna" puoli kolmen maissa kömmittiin sängyistämme ja lähdettiin kohti Tanskaa. Meidän tytöille kyseessä oli ensimmäinen kerta lentokoneessa. Kuvittelin, että niitä olisi jännittänyt enemmänkin, mutta ihan vanhan konkarin elkein mentiin. Vähän niitä turvatarkastus jännitti, mutta hyvinhän se meni (siskon 4-vuotias poika tosin joutui huumetestiin, kun laite hälytti. Outoa). Kentällä ehdittiin odotella hyvän aikaa ja syödä aamupalaa.

 Poikanen oli kovasti mulla mielessä koko reissun ajan ja sille piti napsia kuvia niin lentokoneista kuin autoistakin :D

Tosiaan lento meni tosi hyvin, lapset oli innoissaan ja tykkäsivät. Toki noin lyhyellä lennolla (1h40min) ei ehdi tylsyys iskeäkään. Kööpenhaminan kentällä sitten odoteltiin iät ajat vuokra-autoa. Siinä kohdassa meinasi itseltäkin jo into lopahtaa, varsinkin kun väsytti aivan tajuttomasti, alkoi olla nälkä ja kellokin oli paikallista aikaa vasta aamukahdeksan tienoilla.  

Saatiin vuokra-auto. Se oli ihan tolkuttoman iso. Toki kahdeksalle ihmiselle pitää aika iso auto ollakin, mutta tää oli siis todella iso. Sisko kysyi vähän hermostuneena mieheltään, että osaatko sä ajaa tämmöisellä. Siskon mies totesi, että pakkohan se nyt on osata, teki ristinmerkin, ja sitten mentiin. Mua pelotti ihan sairaasti, jouduin etupenkille ja mua huimaa korkealla (joo, se tuntui olevan korkealla). Vaikka siis siskon mies on hyvä kuski, ei siinä mitään.

Olin tehnyt lapsille automatkojen viihdykkeeksi Tanska-bingot, jotka osoittautuivat vähän liian helpoksi. Lapset saivat ruudukoistaan varmaan melkein puolet täyteen jo ekalla lyhyellä ajomatkalla, mutta mitäpä siitä. Ne oli Tanska-bingoista ihan tohkeissaan, joten tätä ideaa aion käyttää kyllä jatkossakin. 

Meidän eka kohde oli periaatteessa ravintola, mutta käytiin kuitenkin ensin vilkaisemassa Pieni Merenneito -patsas. Eihän siinä vilkaisua kummempaa ollut, mutta piti käydä katsomassa, kun kerran Kööpenhaminassa oltiin.


Semmoinen. Kuva on napattu noin tuhannen aasialaisen turistin selän takaa. Onneksi ne on pieniä, niin jopa mun pituinen sai kuvan otettua.

Matka jatkui niinkin eksoottiseen ruokapaikkaan kuin Burger Kingiin. Oltiin nälkäisiä ja väsyneitä (lapset eivät nukkuneet sen enempää autossa lentokentälle kuin lentokoneessakaan, joten aamukymmeneltä kaikista alkoi jo tuntua, että voitais mennä nukkumaan...) ja tuntui järkevältä päästä ruoka-asioissa helpolla ja nopeasti. Siskon pojista toinen oli niin hätäinen, että nappasi tarjottimelta ensimmäisen oikean näköisen hampurilaisen, ja kohta sitten melkein itketti, kun hampurilainen oli niin tulinen. Oli mennyt nappaamaan yhden meidän kolmen aikuisen hampurilaisista sitten. Mäkin olin niin nälkäinen, että vasta siskon huomauttaessa, että sen kanahampurilaisessa on kyllä pekonia ja jauhelihapihvi, huomasin, että mulla oli sama. Oli siinä vaiheessa popsinut purilaisestani puolet :D Ei se mitään, hyvää oli silti.
Burger Kingissä oli perin erikoinen vessajärjestely. Siellä oli kyllä naisten ja miesten vessat, mutta miesten vessan ovessa ei lukenut mitään (sisko kävi tarkistamassa, ja kyllä se oli miesten vessa), naisten vessan ovessakaan ei lukenut mitään, koska naisten vessaan ei ollut ovea. Kolmesta kopistakin yhdestä oli ovi pois. Mä vahdin kun tytöt kävi vessassa, ja ihan siinä vieressä ovettomassa kopissa pari miestä kävi asioillaan, ei niitä tuntunut häiritsevän et mä olin siinä vieressä. Katselin kattoon... Yksi asiakas (mies hänkin, selkeästi siihen miesten vessan oveen olis tarvittu joku kyltti) hiiltyi, kun saippuapussista ei tullut saippuaa ja kiskoi koko hökötyksen seinästä irti ja yritti hampaillaan saada sen rikki. Ei onnistunut. Me pestiin kädet ilman saippuaa.

Matka jatkui Kansallismuseolle. Siitä ei voi sanoa kun VAU. Todella upea ja iso paikka, ja ihan ilmainen. Ei ehditty "oikeaa museota" kiertää ollenkaan, mutta sen verran kurkattiin, että näytti tosi upealta. Ihan tosi laajalta. Päätin, että nyt on hyvä syy tulla joskus Kööpenhaminaan aikuisseurassa.

Kansallismuseossa on myös oma lasten museo, jossa siis meidän aika kului, ja joka oli tosi kiva sekin. Ja siis koko lysti ilmaiseksi. 

Lapset ihastuivat lasten museon vanhaan koululuokkaan. Olisivat viettäneet siellä koko loppupäivän, jos ei oltais jossain vaiheessa patisteltu eteenpäin.

Lasten museossa oli vähän mennyttä aikaa, mm. lapsia kovasti huvittanut ulkovessa (vaikka onhan mökilläkin sellainen), nukketeatteri, vanha koululuokka, jossa sai piirtää liitutauluun, muiden maiden esittelyjä ja vähän lisää historiaa, mm. keskiaikainen (?) keittiö, jossa leikkiä keittiöleikkejä, puumiekkoja (siskon 2-vuotias tytär oli aika pro miekkailija) ja viikinkilaiva. Ja kun kerran lasten museosta oli kyse, niin tietysti kaikkea sai koskea ja kokeilla ja leikkiä. Tykättiin kovasti.


Siskon poika jätti taululle terkkuja Suomesta :)
(Nää kuvat on mitä sattuu, kun melkein kaikissa näkyi jonkun naama)


Täysin samanlaista on kouluissa nykyäänkin... :D :D


Kun lapset väsähtivät täysin, katsottiin parhaaksi lähteä hotellille päikkäreille. Meidän hotelli oli jonkin verran Kööpenhaminan keskustan ulkopuolella, mikä oli ihan näppärää, kun autolla oltiin liikkeellä (pääsin takapenkille!). Hotellihuone oli jees. Meidän huoneessa oli tytöille kerrossänky, jonka ylempi sänky oli lukossa. Isosisko halusi välttämättä nukkua siinä, joten kävin pyytämässä vastaanotosta, että tulevat avaamaan sen. Kun sänky oli avattu, niin Isosisko totesi, että hän haluaakin nukkua äidin vieressä. Että sitten niin.

Nukuttiin ihan pitkät päikkärit kaikki. Sitten todettiin, että voisi taas syödä. Tallusteltiin paikalliseen ruokakauppaan ja ostettiin hirveästi kaikenlaista evästä. Paikallisen kerrostalokompleksin "pihassa" (siinä oli siis varmaan kymmenen kerrostaloa, joiden väleissä oli joka suuntaan paljon tilaa) oli superiso leikkikenttä, tai oikeastaan monta leikkikenttää, jokaisessa kerrostalojen välissä pienet leikkikentät pikkulapsille ja isommassa välikössä kaksi isoa leikkipaikkaa isommille. Kuljettiin siis siitä ohi kauppareissulla, ja lapset lumoutui niistä leikkikentistä. Joten me mentiin sinne syömään eväät, vaikkei se ehkä ihan korrektia ollutkaan. Tosin siellä ei ollut ketään leikkimässä (että ei varmasti häiritty ketään), ja jos leikkikenttiä käyttää kuitenkin n. 10 kerrostalollista porukkaa, niin tuskin yhdet suomalaiset kenenkään silmään pahasti pistää :D

Lapset leikkivät kauan ja hartaasti ja lopulta todettiin, että on aika lähteä takas hotellille. Mun ihana siskontyttö hoksasi tilaisuuden omia täti (kun yleensä Poikanen on vähän mustasukkainen musta) ja halusi kävellä koko ajan mun kädessä esitellen hienoa ballerinakävelyään. Hän nimittäin on prinsessa-ballerina. Ihanainen.

Hotellilla muksut halusivat saunaan. Painuttiin puolikylmään saunaan, kun hoksattiin vasta saunan ovella, että olisi pitänyt puoli tuntia aiemmin pyytää et se sauna laitetaan lämpiämään. Käytiin siis siinä vaiheessa pyytämässä sauna lämpimäksi ja mentiin kuitenkin saman tien, kun ei lapset jaksanu odotella. Säikytettiin yksi hotellivieras, joka ilmeisesti oli myös tulossa saunomaan, mutta nähtyään viisi suomalaista alasti lauteilla, kääntyi saman tien pois (joo, tuli siinä vaiheessa mieleen, että ulkomailla pitäisi kääriytyä pyyhkeeseen kun menee saunaan...). 

Lapsilla kesti hetki nukahtaa, kun oli ollut niin jännä päivä. Mutta yhdessä todettiin, että ainakin eka päivä oli tosi kiva, ja jopa Pipanainen, jota Tanska jännitti etukäteen niin, että hän suunnitteli kävelevänsä hyvin hitaasti ja olevansa hiljaa (paitsi kuiskaavansa äidille, jos on ihan pakko jotain sanoa), oli illalla sitä mieltä, että hän tulee Tanskaan uudestaankin :D

No niin, kilometrin mittainen kertomus jatkunee joskus toiste.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti