Mies lähti maanantaina parin viikon työreissuun taas. Mua hermostutti kovasti etukäteen, että mitähän tästä tulee, kun muutama viimeinen viikko on ollu mulle tosi vaikeita. Onneksi nää muutama eka päivä on kuitenkin ollu ihan kivoja, en ole hajoillut kotona :) No ekana yönä jäi kyllä yöunet neljään tuntiin, kun en ensin saanut unta, ja sitten viiden jälkeen Poikanen tuli iloisena ilmoittamaan, että hänen sänkynsä on märkä. Mutta viime yönä jo untakin enemmän, ja silleen ihan positiivisella mielellä.
Mies laittoi sunnuntaina itselleen ruoantähteitä työevääksi ja selitti, että laittaa ne margariinirasiaan, niin ei tarvi sitten reissun jälkeen muistaa tuoda astioita kotiin. Maanantaina tulin kaupasta ja totesin, että Mies on sitten ottanut itselleen evääksi melkein täyden paketillisen margariinia :D Sain hyvät naurut, mitä Pipanainen paheksui (koska toisten vahingoille ei saa nauraa).
Viime viikolla oli syysloma. Olin ensin lasten kanssa mun vanhemmilla viikonlopun ja sitten Isosiskon kanssa käytiin Jyväskylässä yhden yön seutu. Isosisko pääsi kummitädilleen yökylään (ja oli kuulemma ollut syksyn parhaat päivät, ainakin tähän asti) ja mä olin yötä yhden ystävän luona. Oli tosi kivaa meillä molemmilla. Isosisko oli ihan tohkeissaan ja hirveän onnellinen, kun sai rakkaan kummitädin kanssa viettää aikaa ja mä nautin ystäväajasta.
Yritettiin kotona tehdä niitä kotihommia, mitä on jäänyt rästiin, kun Mies on ollut kaikki viikonloput metsällä. Tosin Miehellä meni aika paljon aikaa, kun se teki puita. Mä tulin sieltä mun vanhemmilta nimittäin puukuorman kanssa kotiin, ja ne oli pitkiä kuivia puita, niin Mies halusi ne saman tien pätkiä liiteriin, eikä jättää ulos. Pihakalusteet on meillä edelleen pihalla, mua ärsyttää se suunnattomasti, mutta enpä mä itse saa roudattua isoa puista pihakeinua tai isoa metallista pöytää talon toiselle puolelle autotalliin, joten ei auta muu kuin antaa olla ja odotella Miehen paluuta.
Syysloma oli hyvä katko töihin, mulla oli siellä vähän hankalia asioita ja oli hyvä saada niihin etäisyyttä. Vielä pitäis opetella enemmän sitä, ettei ottaisi kovin henkilökohtaisina epäonnistumisina erinäisiä sattumuksia. Nyt on kyllä ollut ihan ok päiviä nää tällä viikolla. Mulla on kyllä niin ihania oppilaitakin, ettei oo tosikaan. Vastapainoksi myös huomattavan rasittavia tapauksia, mutta siinäkin helpottaa, kun tietää, että ne on muillekin opettajille rasittavia.
Nyt mun on aika mennä nukkumaan. Huomenna on taas pitkä päivä edessä. Viikonloppuna ollaan menossa lasten kanssa perheleirille, mutta nyt mua paleltaa ja Poikanen yskii kovasti. Toivottavasti ei tulla kipeiksi, kun tytöt niin kovin odottaa leiriä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti