5.5.2018

Kevään kuulumisia meidän perheestä.

Huh, puolet Miehen kevään reissuista on takana. Ennen kesälomien koittamista on vielä 3 yh-viikkoa ja niiden välissä yksi "tavallinen" viikko. Yllättävän kivasti ja helposti meillä on mennyt nämä yh-pätkät. Tosin kyllä mä huomaan olevani tosi väsynyt, ja vielä pitäisi kuukausi jaksaa. Ihan super-hyvään kohtaan tuli tämä viikko vappuineen muineen, Miehellä oli pari ylimääräistä vapaapäivää ja ne tuli todella tarpeeseen.

Bonus on kohta neljä kuukautta. Tarttuminen sujuu jo varsin mallikkaasti, kääntyminen sen sijaan ei oikein ole vielä alkanut kiinnostaa. Imetys onnistuu edelleen vaan kumin kanssa. Kun yritän tarjota rintaa ilman kumia, niin vauva irvistelee ja katsoo mua ihan ihmeissään, että eihän nyt tällaista voi syödä! Maidottomalla ruokavaliolla olen edelleen. Viikko sitten testattiin, söin vähän jogurttia. Eipä tarvitse ihan heti testata uudestaan.

Päiväunia hän ei edelleenkään juurikaan nuku. Ehkä kerran päivässä puolen tunnin torkut ja kerran viikossa saattaa vetäistä pari tuntia. Normaalit unet Bonarille on joku 10-15 minuuttia. Voin ihan rehellisesti sanoa, että mä todella toivoisin, että se nukkuisi päiväsaikaan enemmän, varsinkin kun oon niin paljon lasten kanssa yksin. Ehtisi sekä tehdä kotitöitä että varsinkin puuhata jotain isompien lasten kanssa. Onneksi nyt on kevät, ja jos vaan sää on kuiva, niin muksut viihtyy ulkona. Mua harmittaa, kun Poikanen jää niin varjoon. Tytöillä on paljon puuhaa keskenään, mutta Poikanen haluaisi tehdä juttuja aikuisen kanssa, ja harmittaa hirveästi, kun sitä aikaa ei oikein ole antaa. Bonus on sitten usein myös aika väsynyt ja kitiseväinen. Yöt ovat olleet vaihtelevasti hyviä ja vähemmän hyviä. Jostain syystä aamuyöstä Bonuksella on usein vatsavaivoja, joten nukkumisen laita on sitten vähän niin ja näin. En tiedä, onko noi olemattomat päiväunet jostain vatsavaivoista vai mistä johtuvia myös. Ei Bonari kyllä päiväsaikaan tunnu vatsakipuiselta, mutta mistäs sitä nyt vauvoista aina tietää. 

Mutta ihan lumoavan ihana vauva Bonus on. Se on niin herttainen, kun se on vielä vähän hölmö. Ja tykkää ihan hirveästi isommista sisaruksistaan. Aina pitää hetken verran kelailla, että mikäs tämä naama on, mutta se hymy, minkä isot sisarukset (Poikanen varsinkin, koska se eniten tietysti Bonarin kanssa on) saa, on kyllä leveintä mallia. Mulle on myös iso apu siitä, että isommat lapset haluaa ja viitsii joskus viihdyttää Bonaria. En kauhean usein halua niiltä sitä pyytää, mutta usein ne itsekin ehdottavat, että voivat vähän viihdyttää vauvaa, ja mä saan sitten äkkiä laitettua tiskit koneeseen tai ruoan pöytään. 

Pipanaisen kanssa ollaan käyty lääkärissä, kun sillä on pari kuukautta jo ollut kaulassa turvonnut imusolmuke. Sitä on seurailtu ja katseltu, julkisella puolella kun ei näiden juttujen kanssa pidetä kiirettä. Nyt parin kuukauden seurailun jälkeen saatiin lähete ultraääneen, mutta ensimmäinen vapaa aika oli kesäkuulla. Musta alkoi tuntua, että mä haluan nyt vaan saada tämän asian pois päiväjärjestyksestä, ja varasin Pipanaiselle ajan yksityiselle (olis pitänyt tehdä se jo aikoja sitten!). Ensi viikolla käydään ultrassa ja verikokeissa, ja toivotaan, että asia on sitten sillä selvä...

Isosisko sai partiosta vuoden sudenpentu -diplomin. Ihanaa, että just Isosisko! Se kaipaa mun mielestä vähän kannustusta ja just tuollaisia hyviä juttuja. Siitä on ollut taas yhtä ja toista huolta, mutta niistä en halua täällä sen enempää avautua. 

Mä olen tosiaan ollut ajoittain aika väsynyt. Sekä unenpuute-väsynyt, että uuvuksissa. Välillä väsyttää se, että koko ajan pitää ennakoida seuraavaa hommaa (siis tyyliin aamupäivällä pestä perunat iltapäiväruokaa varten, koska Bonarilla ei vieläkään ole päivärytmiä, ja siitä ei tiedä, missä välissä ne perunat saa muuten pestyä) ja muutenkin se, että koko ajan on olemassa vaan muita varten. Kyllä mä odotan sitä, että voin jättää Bonuksen hetkeksi hoitoon ja saada vähän aikaa olla ihan vaan minä. Enkä äiti, vaimo tai kotityökone. Vaikka tää vauva-aika onkin ihanaa ja ihan parasta.

No, kuukausi vielä pitäisi jaksaa. Sitten alkaa kesäloma ja Mieskin on kotona. Ehkä sitten ehdin vähän jotain omaakin tehdä.

1 kommentti: